Matkallamme Masai Maran luonnonpuistoon pysähdyimme pariksi päiväksi Narokiin. Narokissa tapasimme Kenian perheemme: kummityttömme Rebecan, hänen kolmivuotiaan poikansa Cursonin sekä miehensä Jacksonin. He tulivat pitkän matkan päästä Loitan alueen Olmesutien kylästä Narokiin varta vasten meitä tapaamaan. Narokissa asuu nykyään Rebecan sisko Joyce perheineen: mies Francis sekä vähän yli vuoden ikäinen tytär Peris. Joycen apuna on myös heidän veljensä Gideon.
 |
| Gideon, Rebecca, Curson, Jackson, Masa, Peris ja Joyce |
Tapasimme heitä ensin lauantaina hotellillamme ja sitten sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen meidät oli kutsuttu Joycen perheen luo lounaalle. Kaikki muut olivat paikalla paitsi Francis, joka oli työn vuoksi matkoilla. Tapasimme kuitenkin myös Francisin sunnuntai-iltana kun hän oli palannut Narokiin.
On ihan sanoinkuvaamattoman etuoikeutettu olo, että saa omistaa tällaisen perheen. Useaan otteeseen muistelimme sitä, miten tiemme alun perin kohtasivat kymmenen vuotta sitten ja miten pääsimme tapaamaan ensi kerran viisi ja puoli vuotta sitten kun viimeksi olimme Keniassa. Kaikille kävi selväksi, että emme ole enää vain ystäviä vaan olemme oikeasti myös perhettä.
 |
| Joycen perheen luona |
 |
| Curson |
 |
| Peris |
On myös tosi kiitollinen olo että on saanut konkreettisesti olla mukana Rebecan ja hänen perheensä elämässä. Olemme myös saaneet oppia tuntemaan maasai-kulttuuria ja keskustella monenlaisista asioista.
Jo kohdatessamme ymmärsimme, että olemme heille tärkeitä. Koskaan minua ei ole halattu niin pitkään. Eron hetki oli tosi koskettava eikä kukaan selvinnyt siitä kuivin silmin. Emme tiedä, milloin seuraavan kerran tapaamme. Jätämme heidät sydämiimme ja toivomme heille kaikkea hyvää myös jatkossa.
 |
| Siskokset |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti