maanantai 27. heinäkuuta 2015

Masai Mara

Maanantaiaamuna safarikuljettajamme tuli noutamaan meidät sovitusti Narokista. Saimme vuokra-autollemme turvallisen säilytyspaikan ja niin matka kohti Masai Maraa saattoi alkaa. Se pysähtyi kuitenkin heti alkuunsa kun näimme Narokin ja Masai Maran välisellä tiellä suuren joukon ihmisiä tukkimassa liikenteen. Kuskimme tajusi tilanteen ja kurvasi pienelle kiertotielle, mutta sielläkin rakennettiin jo liikenne-esteitä. Pääsimme jatkamaan hieman eteenpäin maksettuamme pienen summan rahaa mutta emme kuitenkaan päässeet takaisin päätielle suurten ihmisjoukkojen takia. Kurvasimme parin muun safariauton kanssa jollekin sisäpihalle jonka portit suljettiin ja odottelimme tilanteen rauhoittumista. Jossain vaiheessa löytyi sopiva hetki ja pääsimme pujahtamaan väkijoukkojen välistä takaisin päätielle ja jatkamaan matkaa. Kyseessä oli ollut Narokin yliopisto-opiskelijoiden tekemät tiesulut ja mellakka johtui kuulemma siitä, etteivät nämä opiskelijat päässeet tapaamaan Obamaa hänen ollessaan vierailulla Keniassa. Tilanne vaikutti vaaralliselta, mutta onneksi pääsimme turvallisesti jatkamaan matkaa ja kuulimme myöhemmin poliisin hajottaneen mellakan ilman väkivaltaa.

Saavuimme hotelliimme Keekorok Lodgeen puolen päivän jälkeen. Keekorok Lodge on Masai Maran ensimmäisiä hotelleja ja ainoita hotelleja Keniassa, jossa ei ole aitaa hotellin ympärillä. Niinpä liikkumisessa hotellin alueella on omat sääntönsä koska pihassa saattaa tulla vastaan vaikka minkälaisia villieläimiä. Pimeän aikaan hotellin alueella ei saanut liikkua lainkaan ilman hotellin henkilökuntaan kuuluvaa opasta.

Hotellin pihamaata ja rivitalomaisia hotellihuoneita

Hotellin alueella oleva virtahepolampi

Kaksi virtahepoa 36:sta lammessa makoilevasta

Näimme safariajeluilla jälleen useita eläimiä. Gnuantilooppeja oli tietysti valtavasti, mutta yllättävän isoja seepralaumoja oli myös liikkeellä. Big fivea emme tälläkään kertaa Masai Marassa nähneet koska sarvikuonoja ei löytynyt mistään. Yhden Masai-oppaan mukaan niitä olisi ollut tänä vuonna todella paljon, mutta ovat kuulemma niin ujoja etteivät tule puskista pois. Voihan se niinkin olla kun ei niitä puskia oikein pääse penkomaankaan.

Norsuille kannattaa antaa tietä

Kirahvi meitä katselemassa

Kaverukset

Strutsi

Gepardeja näimme useamman kerran, kaksi kertaa jopa saalistamassa. Toisella kerralla neljän pienokaisensa kanssa liikkuneen emon epäonnistui saada syötävää lapsilleen ja toinenkin kahden gepardin saalistus päättyi lopulta heikosti. Gepardit saivat kyllä kiinni antiloopin, mutta heti onnistuneen saalistuksen jälkeen läheisestä pusikosta nousi leijona joka asteli tyynesti paikalle ajaen gepardit pois ja ryhtyen itse nauttimaan tuoretta saalista.

Saalis havaittu

Kohti saalista turisteista välittämättä

Lepohetki

Yhtenä aamuna lähdimme Mara-joelle katsomaan gnuantilooppien joen ylitystä. Ylityksen näkeminen on vähän onnestakin kiinni ja tällä kertaa paikalla oli harmillisen paljon meitä turisteja verrattuna gnuantilooppeihin. Iso joukko autoja odotteli vähän kauempana joesta ja kun ensimmäisen gnuantiloopin havaittiin menevän reunan yli koko joukko autoja ajoi kilpaa lähemmäs jokea seuraamaan tapahtumaa. Tästä aiheutui se että kärjessä olevat gnuantiloopit menivät vauhdikkaasti joen yli, mutta loppuosa kääntyi takaisin odottelemaan parempaa hetkeä.

Gnuantiloopit odottelemassa joen ylitystä
Turistit odottelmassa gnuantilooppien joen ylitystä
Joen ylitys käynnissä
Koska autoja oli niin paljon ettei hyvää paikkaa välillä löytynyt hyppäsimme ulos autosta ja menimme lähemmäs joen pengertä. Näköala parani, mutta oli siinä oikeasti vaaran paikka kun huomasimme että osa gnuantiloopeista olikin päättänyt kiivetä rinnettä takaisin ylös juuri autojen välistä, onneksi ei kuitenkaan juuri meidän katselijoiden kohdalta.

Joen ylitystä katsomassa

Takaisin odottamaan uutta yritystä

Rinteessä on ruuhkaa

Leijonia ei tällä kertaa näkynyt laumoittain vaan näimme muutaman kerran yksittäisiä leijonia. Yhtä gepardien saaliille tallustelevaa leijonaa lukuunottamatta muut loikoilivat pusikoissa täysin turisteista piittaamatta.

Venytyttää...

Ja haukotuttaa...

Viimein Masai Marasta lähtöpäivänämme saimme nähdä myös leopardin. Leopardi loikoilee päivät puun oksalla josta se on hankala havaita.

Siellä puussa se makoilee

Häntäkö sen paljasti?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti