Kuumailmapallolento Masai Marassa

Kenian matkamme päätapahtuma, Masan 40-vuotislahja, kuumailmapallolento Masai Maran luonnonpuistossa toteutui varhain tiistaiaamuna. Meidät noudettiin hotellilta klo 5 aamulla ja ajoimme tunnin verran kuumailmapallojen lähtöpaikalle. Lähtöpaikalla meidät jaettiin pallojen mukaan ryhmiin ja meille tarjottiin teetä ja kahvia. Sen jälkeen meidät ohjattiin ryhmittäin pallon luo odottamaan pallon täyttymistä.

Viereinen pallo täyttyy

Meidän pallokin täyttyy

Kun pallo oli täysi, meidät kutsuttiin istumaan koriin. Koriin mahtui 16 matkustajaa neljän henkilön lokeroihin ja keskellä oli kapteenin paikka. Meidän pallossa oli poikkeuksellisesti 15 matkustajaa. Kun istuimme paikoillamme, pallo nousi tosi pehmeästi ilmaan ja kun olimme päässeet irti maasta, kapteeni antoi luvan nousta seisomaan. Meidät yllätti se miten alhaalla lensimme ja miten hyvin saatoimme nähdä maan pinnalle. Välillä lensimme niin alhaalla että korin pohja hipoi pensaita. Palloja nousi taivaalle muualtakin ja niitä oli ilmassa yhteensä 12. Neljä palloista kuului käyttämällemme Hot Air -firmalle jonka kalusto näytti olevan kaikin puolin hyvässä kunnossa ja kapteenit ammattitaitoisia.

Ilmassa jo

Palloja edellämme

Takanamme vielä nousemassa olevat saman firman pallot

Emme olleet yksin taivaalla

Hienoja Masai Maran maisemia

Kapteenimme Mike ja pallon matkustajia

 Auringonnousu oli upean näköinen kuumailmapallosta nähtynä.

Pallot

Auringonnousu

Ilmasta käsin näki tietysti eläimiäkin. Täysin eläimiä säikyttämättä kuumailmapallollakaan ei voinut lipua niiden yli koska pallon polttimesta lähti käytettäessä yllättävän kova ääni. Ainakin gnuantiloopit säntäilivät karkuun kun poltinta käytettiin.

Gnuita ja seeproja

Norsuja aamupalalla

Leijona loikoilemassa

Lento kesti noin puolitoista tuntia. Lopulta laskeuduimme pitkäruohoiselle aukiolle. Maahan tulo oli yllättävän tasainen. Kori tömähti maata vasten pari kertaa ja pysähtyi paikoilleen. Odotimme korissa jonkin aikaa pallon tyhjenemistä koska jokin yllättävä tuulenpuuska olisi saattanut vielä saada korin liikkeelle.

Takanamme tullut pallo laskeutuu

Pallon tyhjennys

Ajoimme laskeutumispaikalta aamiaispaikalle. Aamiainen oli erittäin monipuolinen hotelliaamiaisen veroinen. Kaikkeen oli varauduttu, myös wc:t oli tuotu paikalle ja sieltä oli hyvä näköala suoraan meitä ihmettelevään seepralaumaan.

Aamiaispaikalla

Meidän pallon matkustajien pöytä

Aamiaispöydän antimia

WC:t näköalalla, taustalla seepralauma

Matkaseurueemme

Aamiaisen jälkeen meidät vietiin autolla takaisin hotellille. Paluumatkalla saimme ihastella eläimiä eikä kuljettajallamme ollut kiire vaan hän pysähtyi aina pyydettäessä valokuvan ottamista tai muuten vaan eläinten katselemista varten.

Kuumailmapallolento oli kyllä todella hieno kokemus. Suosittelemme sitä jokaiselle, jolla sellaiseen on mahdollisuus. Monesti useista kokemuksista puhutaan, että kyllä se kerran elämässä pitää tehdä ja niin tästäkin luulimme. Nyt tuntuu, että näinköhän käy vai pitääkö sittenkin joskus päästä vielä uudestaan kuumailmapallon kyytiin.

Masai Mara

Maanantaiaamuna safarikuljettajamme tuli noutamaan meidät sovitusti Narokista. Saimme vuokra-autollemme turvallisen säilytyspaikan ja niin matka kohti Masai Maraa saattoi alkaa. Se pysähtyi kuitenkin heti alkuunsa kun näimme Narokin ja Masai Maran välisellä tiellä suuren joukon ihmisiä tukkimassa liikenteen. Kuskimme tajusi tilanteen ja kurvasi pienelle kiertotielle, mutta sielläkin rakennettiin jo liikenne-esteitä. Pääsimme jatkamaan hieman eteenpäin maksettuamme pienen summan rahaa mutta emme kuitenkaan päässeet takaisin päätielle suurten ihmisjoukkojen takia. Kurvasimme parin muun safariauton kanssa jollekin sisäpihalle jonka portit suljettiin ja odottelimme tilanteen rauhoittumista. Jossain vaiheessa löytyi sopiva hetki ja pääsimme pujahtamaan väkijoukkojen välistä takaisin päätielle ja jatkamaan matkaa. Kyseessä oli ollut Narokin yliopisto-opiskelijoiden tekemät tiesulut ja mellakka johtui kuulemma siitä, etteivät nämä opiskelijat päässeet tapaamaan Obamaa hänen ollessaan vierailulla Keniassa. Tilanne vaikutti vaaralliselta, mutta onneksi pääsimme turvallisesti jatkamaan matkaa ja kuulimme myöhemmin poliisin hajottaneen mellakan ilman väkivaltaa.

Saavuimme hotelliimme Keekorok Lodgeen puolen päivän jälkeen. Keekorok Lodge on Masai Maran ensimmäisiä hotelleja ja ainoita hotelleja Keniassa, jossa ei ole aitaa hotellin ympärillä. Niinpä liikkumisessa hotellin alueella on omat sääntönsä koska pihassa saattaa tulla vastaan vaikka minkälaisia villieläimiä. Pimeän aikaan hotellin alueella ei saanut liikkua lainkaan ilman hotellin henkilökuntaan kuuluvaa opasta.

Hotellin pihamaata ja rivitalomaisia hotellihuoneita

Hotellin alueella oleva virtahepolampi

Kaksi virtahepoa 36:sta lammessa makoilevasta

Näimme safariajeluilla jälleen useita eläimiä. Gnuantilooppeja oli tietysti valtavasti, mutta yllättävän isoja seepralaumoja oli myös liikkeellä. Big fivea emme tälläkään kertaa Masai Marassa nähneet koska sarvikuonoja ei löytynyt mistään. Yhden Masai-oppaan mukaan niitä olisi ollut tänä vuonna todella paljon, mutta ovat kuulemma niin ujoja etteivät tule puskista pois. Voihan se niinkin olla kun ei niitä puskia oikein pääse penkomaankaan.

Norsuille kannattaa antaa tietä

Kirahvi meitä katselemassa

Kaverukset

Strutsi

Gepardeja näimme useamman kerran, kaksi kertaa jopa saalistamassa. Toisella kerralla neljän pienokaisensa kanssa liikkuneen emon epäonnistui saada syötävää lapsilleen ja toinenkin kahden gepardin saalistus päättyi lopulta heikosti. Gepardit saivat kyllä kiinni antiloopin, mutta heti onnistuneen saalistuksen jälkeen läheisestä pusikosta nousi leijona joka asteli tyynesti paikalle ajaen gepardit pois ja ryhtyen itse nauttimaan tuoretta saalista.

Saalis havaittu

Kohti saalista turisteista välittämättä

Lepohetki

Yhtenä aamuna lähdimme Mara-joelle katsomaan gnuantilooppien joen ylitystä. Ylityksen näkeminen on vähän onnestakin kiinni ja tällä kertaa paikalla oli harmillisen paljon meitä turisteja verrattuna gnuantilooppeihin. Iso joukko autoja odotteli vähän kauempana joesta ja kun ensimmäisen gnuantiloopin havaittiin menevän reunan yli koko joukko autoja ajoi kilpaa lähemmäs jokea seuraamaan tapahtumaa. Tästä aiheutui se että kärjessä olevat gnuantiloopit menivät vauhdikkaasti joen yli, mutta loppuosa kääntyi takaisin odottelemaan parempaa hetkeä.

Gnuantiloopit odottelemassa joen ylitystä

Turistit odottelmassa gnuantilooppien joen ylitystä

Joen ylitys käynnissä

Koska autoja oli niin paljon ettei hyvää paikkaa välillä löytynyt hyppäsimme ulos autosta ja menimme lähemmäs joen pengertä. Näköala parani, mutta oli siinä oikeasti vaaran paikka kun huomasimme että osa gnuantiloopeista olikin päättänyt kiivetä rinnettä takaisin ylös juuri autojen välistä, onneksi ei kuitenkaan juuri meidän katselijoiden kohdalta.

Joen ylitystä katsomassa

Takaisin odottamaan uutta yritystä

Rinteessä on ruuhkaa

Leijonia ei tällä kertaa näkynyt laumoittain vaan näimme muutaman kerran yksittäisiä leijonia. Yhtä gepardien saaliille tallustelevaa leijonaa lukuunottamatta muut loikoilivat pusikoissa täysin turisteista piittaamatta.

Venytyttää...

Ja haukotuttaa...

Viimein Masai Marasta lähtöpäivänämme saimme nähdä myös leopardin. Leopardi loikoilee päivät puun oksalla josta se on hankala havaita.

Siellä puussa se makoilee

Häntäkö sen paljasti?

Perhe

Matkallamme Masai Maran luonnonpuistoon pysähdyimme pariksi päiväksi Narokiin. Narokissa tapasimme Kenian perheemme: kummityttömme Rebecan, hänen kolmivuotiaan poikansa Cursonin sekä miehensä Jacksonin. He tulivat pitkän matkan päästä Loitan alueen Olmesutien kylästä Narokiin varta vasten meitä tapaamaan. Narokissa asuu nykyään Rebecan sisko Joyce perheineen: mies Francis sekä vähän yli vuoden ikäinen tytär Peris. Joycen apuna on myös heidän veljensä Gideon.

Gideon, Rebecca, Curson, Jackson, Masa, Peris ja Joyce

Tapasimme heitä ensin lauantaina hotellillamme ja sitten sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen meidät oli kutsuttu Joycen perheen luo lounaalle. Kaikki muut olivat paikalla paitsi Francis, joka oli työn vuoksi matkoilla. Tapasimme kuitenkin myös Francisin sunnuntai-iltana kun hän oli palannut Narokiin.

On ihan sanoinkuvaamattoman etuoikeutettu olo, että saa omistaa tällaisen perheen. Useaan otteeseen muistelimme sitä, miten tiemme alun perin kohtasivat kymmenen vuotta sitten ja miten pääsimme tapaamaan ensi kerran viisi ja puoli vuotta sitten kun viimeksi olimme Keniassa. Kaikille kävi selväksi, että emme ole enää vain ystäviä vaan olemme oikeasti myös perhettä.

Joycen perheen luona

Curson

Peris

On myös tosi kiitollinen olo että on saanut konkreettisesti olla mukana Rebecan ja hänen perheensä elämässä. Olemme myös saaneet oppia tuntemaan maasai-kulttuuria ja keskustella monenlaisista asioista.

Jo kohdatessamme ymmärsimme, että olemme heille tärkeitä. Koskaan minua ei ole halattu niin pitkään. Eron hetki oli tosi koskettava eikä kukaan selvinnyt siitä kuivin silmin. Emme tiedä, milloin seuraavan kerran tapaamme. Jätämme heidät sydämiimme ja toivomme heille kaikkea hyvää myös jatkossa.

Siskokset

Ystävien tapaamisia ja ostoskeskusten kiertelyä

Maanantaina suunnistimme Junctioniin jossa Mikkis kävi leffassa ja Masa kierteli kauppoja. Maanantaisin leffaan pääsee vajaalla neljällä eurolla, mutta hinnan alennus ei ainakaan päivän ensimmäisessä näytöksessä näkynyt. 140 hengen elokuvasalissa oli Mikkiksen lisäksi ainoastaan yksi ihminen. Ainakin tilaa oli ja elokuvan sai katsoa rauhassa.

Masa kurvailee rauhallisemmalla tiellä

Junctionista Masa uskaltautui ensimmäistä kertaa tällä reissulla auton rattiin kun lähdimme Windsor Golf Clubille lenkkeilemään. Tällä kertaa juoksimme reilun viiden kilometrin lenkin ja apinoiden lisäksi näimme siilin joka yritti piiloutua lenkkipolulle. Lenkin jälkeen kävimme Windsorin miellyttävissä suihkuissa ja Mikkis testasi myös paikan höyrysaunan. Paikkaa voi kyllä kaikin puolin suositella jos on valmis vähän maksamaan siitä että saa rauhassa ja turvallisesti käydä lenkillä ja rentoutua lenkkeilyn jälkeen.

Windsor Golf Clubin viheriöitä

Windsorista takaisin tullessa juutuimme tähän mennessä pahimpaan ruuhkaan. Noin 16 km matkaan meni aikaa kolme tuntia. Autot seisoivat pitkät ajat paikallaan ja paikalliset osasivatkin sammuttaa auton moottorin ja lueskella rauhassa lehtiä tai muuta vastaavaa. Mikkis taas oli koko ajan valmiina jatkamaan matkaa, ainoastaan vaihteen saattoi laittaa hetkeksi vapaalle. Poliisi ohjasi liikennettä liikenneympyröissä ja tuntui että kaikki muut jonot etenivät paitsi se meidän jono. Niinhän se menee kassajonoissakin.

Liikenneympyrässä odottelemassa ajovuoroa

Tiistaina tapasimme useita Maisha Poassa työskennelleitä ystäviämme jotka olivat nyt siirtyneet muihin työtehtäviin. Ensimmäiseksi ajoimme Junctioniin jossa tapasimme ystävämme Murithin. Hän on entinen katupoika joka auttaa nyt muita katulapsia ja orpoja lapsia.

Junctionista ajoimme FGCK:n uudelle keskustoimistolle jossa tapasimme Elishan, Karanjan ja Sarahin. Nautimme kenialaisesta teestä ja keskustelimme ystäviemme nykyisistä töistä, Kenian turvallisuustilanteesta, Suomen kehitysapurahojen leikkamisesta, yms.

FGCK:n keskustoimisto

Seuraavaksi suunnistimme Thika Road Mall -nimiseen ostoskeskukseen. Siellä tapasimme Maryn. Emme olleet käyneet kyseisessä ostoskeskuksessa aiemmin. Se olikin yllättävän iso ja kauppojen lisäksi siellä oli lapsille pieni huvipuisto törmäilyautoineen. Nautimme Artcaffessa virvokkeet ja keskustelimme Maryn tulevasta bisneksestä ja muista ajankohtaisista asioista.

Palatessamme päätimme käydä syömässä inkkaripaikassa nimeltä Spur jossa olemme käyneet pari kertaa aiemmilla reissuillamme. Paikka mainostaa itseään Nairobin parhailla pihveillä. Pihvit olivat ihan ok ja jälkkärikin maistui, mutta jotenkin paikasta jäi tällä kertaa vähän huono maku. Kaiken lisäksi Masa sai ruuasta jonkinlaisen vatsapöpön ja makoili seuraavan päivän sängynpohjalla.

Omenapiirasta jäätelöpallojen kera

Torstaina kävimme katsomassa hiljattain uudelleen avattua Westgaten ostoskeskusta. Kyseinen kauppakeskus oli vakiopaikkamme kun olimme täällä viimeksi reilut viisi vuotta sitten. Sen jälkeen kauppakeskuksessa tapahtui erittäin ikävä tapaus minkä takia se oli suljettuna pari vuotta. Kaikki kaupat eivät olleet vielä avanneet oviaan, mutta pikkuhiljaa elämä palailee taas kauppakeskukseen. Westgatessa oli jo aiemmin tiukemmat turvatarkastukset kuin muualla ja nytkin siellä oli tarkempi tarkastus kuin muissa kauppakeskuksissa.

Illalla menimme tapaamaan ystävämme Geraldin perhettä. Saimme taas syödä kylliksemme kenialaista ruokaa ja oli hienoa tutustua hänen vaimoonsa ja ihaniin lapsiin. Keskustelu ajautui taas hyvin pitkälle Suomen ja Kenian erojen ihmettelyyn sekä Obaman vierailuun ja siitä aiheutuneeseen kaupungin siistimiseen. Ei taida Obama nähdä todellista Nairobia. Illan pimennyttyä lähdimme takaisin majapaikkaamme. Jouduimme ajamaan Kawangwaren slummin sivuitse ja elämä tiellä ja tien varsilla oli vielä erittäin vilkasta. Vastaantulevien autojen ajovalot osoittivat minne sattuu, osa tuli vastaa pitkillä valoilla ja tummia hahmoja vilahteli tien yli. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja selvisimme ilman vahinkoja takaisin Gracehouseen.

Tätä automerkkiä ei täällä kovin usein näe

Perjantain päätimme olla pääosin Gracehousessa. Kävimme ainoastaan tankkaamassa auton ja myöhemmin käymme Yayassa syömässä. Syy tähän on Barack Obaman saapuminen Nairobiin. Paikalle odotetaan jopa satoja tuhansia vierailijoita, joten liikenne on todennäköisesti paikoitellen täysin tukossa. Lisäksi osa teistä on tänään ja huomenna kokonaan suljettu, joten saa nähdä miten lähtömme kohti Narokia lauantaina onnistuu. Toivotaan että kaupungista ulospäin ei olisi niin suuria ruuhkia, eikä tiesulut hankaloittaisi lähtöämme.