Nairobissa ja Naivashan kraaterijärvellä

Palattuamme Masai Maran ja Narokin matkalta pari päivää meni levätessä ja kuntoa tarkkaillessa. Mikkistä vaivasi usean päivän ajan sitkeä vatsatauti ja Masalla oli pientä flunssan poikasta. Tiistaina kävimme katsastamassa muutamia tuttuja paikkoja Lavingtonin alueella, jossa aikaisemmalla reissulla tuli vietettyä paljon aikaa ystäviemme asuessa silloin siellä.

Lavington Mall

ABC Place

Keskiviikkona vietimme useamman tunnin Maisha Poassa ja jouduimme yllättäen myös pitämään puheen katupojille. Virallisen osuuden jälkeen meillä oli tosi hyvät keskustelut parin katupojan kanssa, jotka olivat päässeet elämässään eteenpäin. Maisha Poasta suunnistimme ystävämme Priscillan kotiin ja saimme jälleen nauttia hänen vieraanvaraisuudestaan. Priscilla oli viime käynnillämme ainoa kenialainen, joka kutsui meidät silloin kotiinsa ja se lämmitti mieltämme edelleen.

Torstaina kävimme ihailemassa Naivashan kraaterijärveä. Matkaa kraaterijärvelle on Nairobista 115 km ja tie on pääosin hyväkuntoista asfalttitietä. Loppumatkasta joutui ajamaan reilut 10 km vähän heikommin tavalliselle perheautolle sopivaa hiekkatietä. Mutta ilman maastoautoakin matkasta selvisi hyvin ja kyseistä paikkaa voikin suositella jos haluaa tehdä Nairobista päivän reissun upeisiin maisemiin ja eläimiä ihastelemaan. Portilla piti maksaa puistomaksu 25 USD/hlö sekä tavallisesta henkilöautosta 200 Ksh.

Kraaterijärven ympäri voi tehdä n. 2 tunnin kävelylenkin, mutta me kapusimme ainoastaan paikan korkeimmalle kohdalle Leopardikalliolle maisemia ihailemaan.

Kraaterijärveä ihailemassa

Upeita maisemia kraaterin reunalta

Kraaterijärven rannalla on hotelli Crater Lake Camp. Hotellin alueella pääsi laskeutumaan portaita ihan järven rannalle saakka. Hotellin ravintolassa voi myös halutessaan syödä lounasta. Hotellin alueella korkeissa puissa oli paljon mustavalkoisia apinoita ja järven rannalla paljon erilaisia lintuja.

Hotellin portaita järvelle päin

Hotellin pihasta, oikealla vähän käytetty uima-allas

Tie kraaterijärvelle ja sen alueella oli tosiaan enemmän maastoautolle sopivaa, mutta kun malttoi ajella vähän hitaammin ja kierrellä pahimmat kuopat niin kaikki meni hyvin.

Tietä puiston sisällä

Huonokuntoista hiekkatietä puiston ulkopuolella

Kraaterin ulkopuolella sai tehdä omalla autolla kierroksen vähän niinkuin isommassakin luonnonpuistossa. Alueella oli ainakin erilaisia antilooppeja, seeproja, puhveleita, pahkasikoja ja paviaaneja. Kraaterin sisäpuolella oli myös joitakin eläimiä, mm. kirahveja.

Kirahveja kraaterissa

Pahkasikoja

Seepra

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin tämäkin reissu alkaa olla kotimatkaa vailla. Kaikki on mennyt erittäin hyvin pientä sairastelua lukuunottamatta. Ilmat ovat olleet hyvät, täällä Kenian talvessa on tainnut tarjeta paljon paremmin kuin "kesäisessä" Suomessa. Saimme tavata Rebeccaa ja Joycea perheineen sekä kaikkia tuttuja aiemmilta reissuilta. Kaikki tapaamiset ovat olleet erittäin sydämellisiä ja ihmiset säilyvät sydämissämme ja muistoissamme. Ehkä vielä jonain päivänä saamme tavata heitä täällä Keniassa tai kotona Suomessa.

Kuumailmapallolento Masai Marassa

Kenian matkamme päätapahtuma, Masan 40-vuotislahja, kuumailmapallolento Masai Maran luonnonpuistossa toteutui varhain tiistaiaamuna. Meidät noudettiin hotellilta klo 5 aamulla ja ajoimme tunnin verran kuumailmapallojen lähtöpaikalle. Lähtöpaikalla meidät jaettiin pallojen mukaan ryhmiin ja meille tarjottiin teetä ja kahvia. Sen jälkeen meidät ohjattiin ryhmittäin pallon luo odottamaan pallon täyttymistä.

Viereinen pallo täyttyy

Meidän pallokin täyttyy

Kun pallo oli täysi, meidät kutsuttiin istumaan koriin. Koriin mahtui 16 matkustajaa neljän henkilön lokeroihin ja keskellä oli kapteenin paikka. Meidän pallossa oli poikkeuksellisesti 15 matkustajaa. Kun istuimme paikoillamme, pallo nousi tosi pehmeästi ilmaan ja kun olimme päässeet irti maasta, kapteeni antoi luvan nousta seisomaan. Meidät yllätti se miten alhaalla lensimme ja miten hyvin saatoimme nähdä maan pinnalle. Välillä lensimme niin alhaalla että korin pohja hipoi pensaita. Palloja nousi taivaalle muualtakin ja niitä oli ilmassa yhteensä 12. Neljä palloista kuului käyttämällemme Hot Air -firmalle jonka kalusto näytti olevan kaikin puolin hyvässä kunnossa ja kapteenit ammattitaitoisia.

Ilmassa jo

Palloja edellämme

Takanamme vielä nousemassa olevat saman firman pallot

Emme olleet yksin taivaalla

Hienoja Masai Maran maisemia

Kapteenimme Mike ja pallon matkustajia

 Auringonnousu oli upean näköinen kuumailmapallosta nähtynä.

Pallot

Auringonnousu

Ilmasta käsin näki tietysti eläimiäkin. Täysin eläimiä säikyttämättä kuumailmapallollakaan ei voinut lipua niiden yli koska pallon polttimesta lähti käytettäessä yllättävän kova ääni. Ainakin gnuantiloopit säntäilivät karkuun kun poltinta käytettiin.

Gnuita ja seeproja

Norsuja aamupalalla

Leijona loikoilemassa

Lento kesti noin puolitoista tuntia. Lopulta laskeuduimme pitkäruohoiselle aukiolle. Maahan tulo oli yllättävän tasainen. Kori tömähti maata vasten pari kertaa ja pysähtyi paikoilleen. Odotimme korissa jonkin aikaa pallon tyhjenemistä koska jokin yllättävä tuulenpuuska olisi saattanut vielä saada korin liikkeelle.

Takanamme tullut pallo laskeutuu

Pallon tyhjennys

Ajoimme laskeutumispaikalta aamiaispaikalle. Aamiainen oli erittäin monipuolinen hotelliaamiaisen veroinen. Kaikkeen oli varauduttu, myös wc:t oli tuotu paikalle ja sieltä oli hyvä näköala suoraan meitä ihmettelevään seepralaumaan.

Aamiaispaikalla

Meidän pallon matkustajien pöytä

Aamiaispöydän antimia

WC:t näköalalla, taustalla seepralauma

Matkaseurueemme

Aamiaisen jälkeen meidät vietiin autolla takaisin hotellille. Paluumatkalla saimme ihastella eläimiä eikä kuljettajallamme ollut kiire vaan hän pysähtyi aina pyydettäessä valokuvan ottamista tai muuten vaan eläinten katselemista varten.

Kuumailmapallolento oli kyllä todella hieno kokemus. Suosittelemme sitä jokaiselle, jolla sellaiseen on mahdollisuus. Monesti useista kokemuksista puhutaan, että kyllä se kerran elämässä pitää tehdä ja niin tästäkin luulimme. Nyt tuntuu, että näinköhän käy vai pitääkö sittenkin joskus päästä vielä uudestaan kuumailmapallon kyytiin.

Masai Mara

Maanantaiaamuna safarikuljettajamme tuli noutamaan meidät sovitusti Narokista. Saimme vuokra-autollemme turvallisen säilytyspaikan ja niin matka kohti Masai Maraa saattoi alkaa. Se pysähtyi kuitenkin heti alkuunsa kun näimme Narokin ja Masai Maran välisellä tiellä suuren joukon ihmisiä tukkimassa liikenteen. Kuskimme tajusi tilanteen ja kurvasi pienelle kiertotielle, mutta sielläkin rakennettiin jo liikenne-esteitä. Pääsimme jatkamaan hieman eteenpäin maksettuamme pienen summan rahaa mutta emme kuitenkaan päässeet takaisin päätielle suurten ihmisjoukkojen takia. Kurvasimme parin muun safariauton kanssa jollekin sisäpihalle jonka portit suljettiin ja odottelimme tilanteen rauhoittumista. Jossain vaiheessa löytyi sopiva hetki ja pääsimme pujahtamaan väkijoukkojen välistä takaisin päätielle ja jatkamaan matkaa. Kyseessä oli ollut Narokin yliopisto-opiskelijoiden tekemät tiesulut ja mellakka johtui kuulemma siitä, etteivät nämä opiskelijat päässeet tapaamaan Obamaa hänen ollessaan vierailulla Keniassa. Tilanne vaikutti vaaralliselta, mutta onneksi pääsimme turvallisesti jatkamaan matkaa ja kuulimme myöhemmin poliisin hajottaneen mellakan ilman väkivaltaa.

Saavuimme hotelliimme Keekorok Lodgeen puolen päivän jälkeen. Keekorok Lodge on Masai Maran ensimmäisiä hotelleja ja ainoita hotelleja Keniassa, jossa ei ole aitaa hotellin ympärillä. Niinpä liikkumisessa hotellin alueella on omat sääntönsä koska pihassa saattaa tulla vastaan vaikka minkälaisia villieläimiä. Pimeän aikaan hotellin alueella ei saanut liikkua lainkaan ilman hotellin henkilökuntaan kuuluvaa opasta.

Hotellin pihamaata ja rivitalomaisia hotellihuoneita

Hotellin alueella oleva virtahepolampi

Kaksi virtahepoa 36:sta lammessa makoilevasta

Näimme safariajeluilla jälleen useita eläimiä. Gnuantilooppeja oli tietysti valtavasti, mutta yllättävän isoja seepralaumoja oli myös liikkeellä. Big fivea emme tälläkään kertaa Masai Marassa nähneet koska sarvikuonoja ei löytynyt mistään. Yhden Masai-oppaan mukaan niitä olisi ollut tänä vuonna todella paljon, mutta ovat kuulemma niin ujoja etteivät tule puskista pois. Voihan se niinkin olla kun ei niitä puskia oikein pääse penkomaankaan.

Norsuille kannattaa antaa tietä

Kirahvi meitä katselemassa

Kaverukset

Strutsi

Gepardeja näimme useamman kerran, kaksi kertaa jopa saalistamassa. Toisella kerralla neljän pienokaisensa kanssa liikkuneen emon epäonnistui saada syötävää lapsilleen ja toinenkin kahden gepardin saalistus päättyi lopulta heikosti. Gepardit saivat kyllä kiinni antiloopin, mutta heti onnistuneen saalistuksen jälkeen läheisestä pusikosta nousi leijona joka asteli tyynesti paikalle ajaen gepardit pois ja ryhtyen itse nauttimaan tuoretta saalista.

Saalis havaittu

Kohti saalista turisteista välittämättä

Lepohetki

Yhtenä aamuna lähdimme Mara-joelle katsomaan gnuantilooppien joen ylitystä. Ylityksen näkeminen on vähän onnestakin kiinni ja tällä kertaa paikalla oli harmillisen paljon meitä turisteja verrattuna gnuantilooppeihin. Iso joukko autoja odotteli vähän kauempana joesta ja kun ensimmäisen gnuantiloopin havaittiin menevän reunan yli koko joukko autoja ajoi kilpaa lähemmäs jokea seuraamaan tapahtumaa. Tästä aiheutui se että kärjessä olevat gnuantiloopit menivät vauhdikkaasti joen yli, mutta loppuosa kääntyi takaisin odottelemaan parempaa hetkeä.

Gnuantiloopit odottelemassa joen ylitystä

Turistit odottelmassa gnuantilooppien joen ylitystä

Joen ylitys käynnissä

Koska autoja oli niin paljon ettei hyvää paikkaa välillä löytynyt hyppäsimme ulos autosta ja menimme lähemmäs joen pengertä. Näköala parani, mutta oli siinä oikeasti vaaran paikka kun huomasimme että osa gnuantiloopeista olikin päättänyt kiivetä rinnettä takaisin ylös juuri autojen välistä, onneksi ei kuitenkaan juuri meidän katselijoiden kohdalta.

Joen ylitystä katsomassa

Takaisin odottamaan uutta yritystä

Rinteessä on ruuhkaa

Leijonia ei tällä kertaa näkynyt laumoittain vaan näimme muutaman kerran yksittäisiä leijonia. Yhtä gepardien saaliille tallustelevaa leijonaa lukuunottamatta muut loikoilivat pusikoissa täysin turisteista piittaamatta.

Venytyttää...

Ja haukotuttaa...

Viimein Masai Marasta lähtöpäivänämme saimme nähdä myös leopardin. Leopardi loikoilee päivät puun oksalla josta se on hankala havaita.

Siellä puussa se makoilee

Häntäkö sen paljasti?